Itsemyötätunnon iho taidenäyttelyn jälkeen kävin läpi suruajan. Odotin kyllä jotain sen kaltaista, koska aina ison luovan julkaisun jälkeen seuraa aavikonkaltainen tyhjyyden aika. Ihan luonnostaan.

Tämä oli ehkä hiukan laajempi kuin odotin. Mutta niinhän elämässä usein käy.

Mitä toin mukanani tästä tyhyydestä ja surusta, oli miten tärkeää on uskaltaa vetäytyä suuren elämäntapahtuman jälkeen. Videossa kerron vähän lisää siitä, miten tätä ajattelutapaa voi soveltaa joulunaikaan.

Kiitos kaikesta 2017. 🙂